Vaikka eilen aloittamani virkattu palajakku etenee tasaiseen yhdeksän palan päivävauhtia, niin kävin sovittamassa myöskin kaupoissa tarjolla olevia jakkuja. No ei sopinut. Toki olen tietoinen, että sopisi paremmin, jos olisin 25 kiloa kevyempi tai 35 senttiä pidempi. Sovituskopissa rupesin pohtimaan tätä lihavuutta/laihuutta. En halua selitellä omaa painoani. Tiedän, että paino lähtee, kun kuluttaa enemmän kuin syö. Mutta minkäköhän vuoksi äärimmäisen laihat ovat sairaita, mutta paksut laiskoja saamattomia ja vähintään tyhmiä. Olen katsonut sekä peiliin että puntariin ja tiedän miltä näytän, mutta silti en tunne olevani lihava ihminen. Anorektikoillakin mielestäni tavataan ihan samanlaisia kehonkuvan häiriötä, toisinpäin vaan. He tietävät olevansa laihoja, mutta tuntevat  olevansa liian lihavia. Anorektikot ovat sairaita, mutta minä en.

Tälle kauppareissulle lähtiessäni ajattelin, että onpas kirjava nassu. Vetäisin vähän värivoidetta sekaan ja olin olmi. Ilmeisesti läskiinkin on tarttunut väriä, eikä samat värit toimi kesät talvet. 

No nyt tuli blogiin sopiva vuodatus, suorastaan oksennus.