Juniorin toiset synttärijuhlat olivat viime sunnuntaina. Kylläpä taas oli hulinaa. Tällä kertaa kakkuna oli punainen lintu Angry Birdseistä
Huopasesta virkattu ja huovutettu kori sai värikkäitä seuralaisia. Sinisen korin kanssa tein kokeilun ja virkkasin reunapitsin jo ennen huovutusta. Muuten onnistui, mutta pitsi värjääntyi pesussa. Täytyy siis virkata uusi koriste.
Virkkasin jämämatonkuteista pikkumaton. Onkohan vähän liian pieni mihinkään.
Vanhemmilla lapsilla alkoi eilen koulu. Esikoisen reissarissa oli heti valitusvirsi, että kuinka on löysä ja kuolaa ja ... Tänään taksikuski kertoi, että ovat kieltäytyneet koulussa auttamasta tytön siirtämisessä pyörätuolista auton penkille, koska hän on liian painava. Voihan prkl. Mä saan itse häntä liikuteltua, mutta avustajat eivät suostu edes auttamaan kuljettajaa, joka sitten on itse tehnyt tämän operaation.
Otin yhteen kesällä naapurin kanssa, kun en jaksanut kuunnella hänen ainaista luennointiaan, että kuinka lapselle on tärkeää nukkua päiväunet. Meillä kun ei olla nukuttu enää pitkään aikaan kuin korkeintaan satunnaisesti. Eilen hän hoiti taas nuorimmaisemme kanssa samanikäistä tyttärenpoikaansa ja kun poikaa tultiin hakemaan, hän alkoi naputtaa tyttärelleen, että älä tee noin, tee näin, katso nyt... mikään ei mennyt oikein. Kun tytär sitten työnsi auton oven kiinni, niin naapuri siihenkin, että "katsoisit nyt vähän, että miten laitat sen oven kiinni. Tässä on tämä yksi rouva, joka jätti lapsensa käden auton oven väliin". Siinä vaiheessa katsoin parhaaksi poistua paikalta mitään sanomatta. Naapuri tiesi hyvin, että miten paljon koin syyllisyyttä siitä, että vahingossa laitoin auton oven kiinni niin, että keskimmäinen oli oven toisella puolella sormet saranapuolella oven välissä. Sitten vielä jaksetaan ihmetellä, että miksi tämä melkein nelivuotias ei ollenkaan kunnioita äitiään. No lapsethan tunnetusti apinoivat aikuisia ja jos naapurin mummo ei kunnioiota omaa lastaan, vaan moittii ihan kaikesta, niin miksi lapsenlapsikaan äitiään kunnioittaisi.
Poistuttuani paikalta, mutta edelleen kiukusta kihisten, rupesi toinen naapuri ajamaan nurmikkoa erittäin kovaäänisellä ruohonleikkurillaan. Ei siinä muuten mitään, mutta kun kello oli jo varttia vaille yhdeksän ja ainakin meillä vanhin jo unten mailla. Tällä naapurilla olisi kyllä ollut koko päivä aikaa hoitaa homma ja itse asiassa kun se nurmikko oli varmaan kolme viikkoa ollut ajamatta, niin ei yhden päivän viivästys olisi tuntunut missään.
Tekisi mieli ottaa muksut pois koulusta ja muuttaa jonnekin kauas pois ihmisten ilmoilta. Ei nyt jaksaisi ollenkaan mitään ylimääräisiä kärhämöintejä kenenkään kanssa.
Kommentit