Esikoinen on ollut kotona viime viikon alusta asti. Sai silloin neljä isoa epileptistä kohtausta, joita ei saatu loppumaan kuin antamalla ylimääräinen annos omaa epilääkettä. Kohtauslääkkeet eivät tehonneet. Nyt on neidiltä ihan voimat poissa, eikä hän jaksa edes tukea jaloilleen. Yksin lähes aikuisen kokoisen lapsen siirtely on aika haastavaa. Lisäksi kun tulee vielä huoli siitä, että palautuuko voimat vielä vai astuttiinko taas askel alaspäin. Kohtausten yhteydessä tulee vielä pelko lapsen menettämisestä, koska jokainen kohtaus voi olla se viimeinen.

Jotain tässä on tullut tehtyäkin. Nuorimmaisen kiehkurat pääsivät kehyksiin. Olen ajatellut tehdä yläkerran portaikkoon kokoelman valokuvista ja joistain tärkeitä tavaroista.

Näpertelin aikani kuluksi muutaman Halloween -heijastimen, jotka vein tallille.

Talli meni myöskin tämä matokakku

Ja lisää joulukoristeitakin tuli taas tehtyä. Kohta pitääkin ruveta miettimään joulukortteja ja ryhtyä tekemään enkelikoruja keskimmäisen koulun marrasmarkkinoille.